Eilen oli viimeinen kontaktiopetuspäivä. Se meinaa siis sitä, että kaksi vuotta lukiota on pian käyty kunnialla läpi. Enää yksi koeviikko ja sitten se on ohi. Eilen lähtiessäni absoluuttisesti vuoden viimeiseltä oppitunnilta kotiin kertailin viimeisen jakson tapahtumia mielessäni. Jotenkin se vain liukui ohi aivan huomaamatta. Ennen kuin huomasinkaan, olin jo kotona ja kaikki oli mennyt. Ei enää aamuisia herätyksiä kymmentä vaille seitsemän. Ei enää välitunteja korttipelin kera. Ei enää kävelemistä määrätietoisesti pitkin Lyseon käytäviä. Ei, ennen kuin tulee syksy ja kaikki alkaa taas alusta.

Pyrin rationalisoimaan koeviikon työmäärän ja aloin kirjoittaa äidinkielen kirjallisuusesseetä jo ennakkoon. Ulkona on kaunis ilma, joten lähden varmaan jossain vaiheessa ulos. Vielä on aikaa nuuhkia kevään tuoksua, nauttia aamupäivän kylmästä ilmasta ja katsella puiden puhkeavan täyteen lehteensä. Mutta ensin vietän aikaa ihan yksin.

Hyvää helatorstaita!